Heti aamusta paikalla kävi jo melkoinen vilinä ja minun viedessä viimeisen pihalla olleen parkkipaikan, alkoivat lähitiet täyttyä autoista. Selvästi huomasi, että muutamat kasvattajat olivat mobilisoineet paikalle lauman kasvattejaan. Esimerkillistä toiminta! Otimme koirat ulos autosta ja suuntasimme sisälle. Hallissa oli useita näytteenottopisteitä ja asetuimme jonon jatkoksi yhdelle niistä. Siinä vuoroa odotellessamme kakarakoirat ehtivät tehdä tuttavuutta parin Bordeauxindoggin kanssa. Jopa Lila, joka osoittaa hienoista varautuneisuutta isoja koiria kohtaan, lähestyi näitä kavereita häntä heiluen. Tunnelma oli rento, koirat iloisia ja ihmiset hymyileviä. Lilan esitellessä leikkiinkutsu muuvejaan kaivelin laukusta jo etukäteen täyttämäni kyselylomakkeen ja tarkistin, että mitään oleellista ei ollut unohtunut kertoa.
Koko näytteen antaminenhan on ihan turhaa, jos koiran kaikkia terveystietoja ei kerrota tai niitä ei muisteta päivittää koiran sairastuttua. Halutessaanhan koiran omistaja voi kieltää tietojen luovuttamisen kolmansille osapuolille. Toki toivottavaa on, että tulokset olisivat kaikkien käytössä, jolloin edistetään koko rodun terveystilannetta. Tutkimusryhmä toivookin kaikkien näytteen antaneiden koirien omistajia päivittämään koirien terveydessä tapahtuneet muutokset. Tietojen päivittämisen voi tehdä näppärästi vaikka täällä, tutkimuksen kotisivuilla. Samaisilta sivuilta löytyy myös viimeisimmät uutiset, tutkimushankkeet, läpimurrot, näytemäärät roduittain ja paljon muuta. Kannattaa käydä tutustumassa.
Kaikesta päätellen näytteenottajilla on melkoinen kokemus ja rutiini touhuun. Edes edellämme olleelta "ranskanpullalta" ei näyte jäänyt ottamatta, vaikka melkoista vastarintaa esittikin. Oma vuoromme tuli nopeasti ja sekä Maisa, että Lila istua nakottivat esimerkillisesti paikallaan toimenpiteen ajan.Voisikin todeta, että näin helppoa on kantaa oma korsi kekoon yhteisen hyvän eteen, mitä koirien terveystutkimukseen tulee.
Ja vaikka kasvatustyötä ei pelkkien tilastojen valossa voikaan tehdä, niin antaa geenitutkimus yhden loistavan työkalun lisää päätöksenteon pohjaksi. Uskonkin, että tulevaisuudessa useiden sairauksien karsiminen koirapopulaatiosta järkevästi, onnistuu vain geenitestien avulla. (Muutamien yhden geenin aiheuttamien sairauksien kohdalla tämä on jo tänä päivänä mahdollista.) Tällöin jalostuksessa voidaan pitää myös ne sairauksia perimässään kantavat koirat, kunhan vain se toinen osapuoli on terve. Tämä taas mahdollistaa geenipoolin säilymisen mahdollisimman laajana. Miettimisen arvoinen asia, eikö totta?