Koirani

SALUDO'S CHIC ISADORA "Lila" 

Lila koiranetissä (linkki aukeaa uuteen ikkunaan)

Syntynyt: 5.10.2009

Tittelit: Fin CH

Terveys: 
Polvet; 0/0, Silmät; terveet (13.1.2011 Juha Pärnänen). 
Uusinta tarkastus: Polvet; 0/0, Silmät; terveet (11.4.2013 Juha Pärnänen)
Sydän; Virallinen sydänkuuntelutulos, sivuääni 1/6 vsemmalla (mitraaliläpässä). Ultrassa sydämessä ei todettu laajentumaa ja sekä supistuvuus, että seinämäpaksuudet normaalit. Dopplertutkimuksessa keuhkovaltimossa ja aortassa mitattiin normaali virtaus ja väliseinävuotoja ei todettu. Vasemmassa eteiskammioläpässä todettiin vuoto, jonka voimakkuus vaihteli epätavallisesti. Sivuäänen antava pyörteinen virtaus todettiin vain ajoittain. Kontrolli käynti 1-2 vuoden kuluttua, ellei kliinisiä oireita tule, tai sivuääni voimistu. (13.7.2012 Seppo Lamberg, Vethaus). 
Sydämen uusinta ultraus; Todetaan sivuääni 2/6 vasemmalla mitraaliläpässä. Se on selkeästi osoitettavissa, mutta melko vähäinen. (22.11.2012 Seppo Lamberg, Vethaus)

Lila on aktiivinen ja herkkä pikku neiti, joka oppii nopeasti, niin hyvässä kuin pahassa. Ja kun kerran sitten uimaan oppi, niin nyt on työ ja tuska pitää Lila pois vedestä. Välillä olenkin miettinyt, että tuo koira on syntynyt niin väärään turkkiin, kuin vain mahdollista on. Vedessä lutraamisen lisäksi kun myös metsässä resuaminen kuuluu lempiharrastuksiin. Lila nauttii erityisesti mökkeilystä, sillä siellä ei juurikaan tunneta rajoituksia, hihna roikkuu naulakossa, metsä alkaa ovelta ja vieressä on järvi. Pienen koiran maanpäällinen taivas!
Näyttelyissä on käyty jonkin verran ja Suomen muotovalioksi Lila tuli kesällä 2013. Vaikka plakkarissa on muutama cacibikin, niin kesällä 2014 päätin, että Lilan näyttelyt on näytelty ja leikkasin turkin lyhyeksi. Päätös jota en ole katunut hetkeäkään! Lila nauttii nyt "isosiskon" virastaan ja on maailaman paras soffachamppiooni.

MAGTAF JAMAICAN PORTRAIT "Kiki"

Kiki koiranetissä (linkki aukeaa uuteen ikkunaan)

Syntynyt: 19.12.2013

Kiki on koko sielultaan läsnä, aina ja joka paikassa, kaikki mitä tehdään, tehdään täysillä. Kikin hankkiessani en arvannutkaan kuinka erilaiseen sielunmaisemaan joutuisin tutustumaan. Onhan se koira, mutta kovin persoonallinen semmoinen. Ja kuitenkin, olen täysin myyty! 

Kikin kanssa on ehditty kokea ja kokeilla jo monen moista. Jo ihan pienestä pitäen oli hyvin selvää, että neiti on varsin rasavilli kakara. Ikää ehti kertyä himpun vajaa kolme kuukautta, kun mökiltä lähdettiin pii-paa vauhtia päivystykseen 150 kilometrin päähän. Kiki oli yrittänyt hypätä metrin korkuisesta pentuaitauksesta ulos huonoin tuloksin ja samalla onnistunut kiilaamaan etujalkansa kahden elementin väliin. Siinä se roikkui ranteestaan ja huusi kun tulin takaisin. Pikainen tarkastus ja totesin koiran olevan lievässä shokissa ja etujalan täysin hervoton. Ihmettelin kovasti kuinka se kuitenkin rauhoittui ja pystyi toimimaan hyvinkin loogisesti. Joi vettä, kun pääsi kupille ja ulkona teki pissat. Parin tunnin matkan aikana, jonka eläinläärille ajo kesti, mielessä vilisi kauhukuvia toisensa perään. Perillä eläinlääkäri jo odotteli meitä lämpöpeittojen kanssa. Shokista huolimatta Kiki esitteli parhaat puolensa ja heilutteli häntää, yritti kovasti pussailla ja antoi suorittaa kaikki hoitotoimenpiteet tyynen rauhallisesti. Jopa röntgenkuvien otto sujui ilman rauhoitusta. Eläinlääkri totesi tutkimusten ohessa koko tarinan kuultuaan, että uskomaton luonne kakaralla ja että pakko olla korvien väli kunnossa. Muiden tukihoitojen lisäksi jalka lastoitettiin ja saimme lähetteen ortopedille. Seuraavana päivänä Esa Soppela Oulun Univetistä mahdutti meidät jo täyteen buukattuun päiväänsä (josta olen hyvin kiitollinen). Jalka kuvattiin uudestaan ja todettiin kaiken olevan nyt kohdallaan. Kun ranteeseen oli kuitenkin kohdistunut niin kova veto, turvotusta oli ihan kunnolla ja epäiltiin luiden käyneen virheasennossa, niin jalka lastoitettiin uudelleen. (Esa kyllä selitti kaiken todella tarkasti, mutta enhän minä sitä enää sanasta sanaan muista.) Jälleen tuli kehuja sekä hoitajalta, että Esalta, kuinka mahtava luonne Kikillä on. Toivoin kovasti, että jalka kuntoutuisi toivotulla tavalla ja saisin nauttia tästä "täyspäisestä" kakarasta vielä pitkään. Kova lastoitus oli jalassa n. viikon ajan, jonka jälkeen pehmeämpi tukiside n. 10 päivää. Pikku-potilaan pitäminen mahdollisimman vähällä liikunnalla kolmen-neljän viikon ajan oli kohtalaisen haasteellista. Kikin positiivisuus ja into opetella kaikkea mahdollista naksuttimen avulla yllätti minut kuitenkin täysin. Nämä harjoitukset omalta osaltaan paransivat yhteistyötämme hurjasti ja ennen kaikkea minä opin todella paljon paremmin ymmärtämään koiraani. Näinkin lyhyessä ajassa jalka kuitenkin "löystyi" hurjasti ja liikunta aloitettiin todella varovaisesti. Lähes neuroottisesti tarkkailin jalan asentoa ja kasvua mahdollisten muutosten varalta. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja kuntoutuminen oli todella nopeaa. Kevään koittaessa muistona oli vain pari pientä karvatonta viirua ranteessa, kohdissa joista jalka oli ollut puristuksissa. Eikä ne karvat siihen ikinä takaisin kasva, mutta se ei menoa haittaa. Tämä yksittäinen tapahtumasarja mielestäni kuvaa todella hyvin Kikin mahtavaa perusolemusta.

Monesti olen joutunut ihmettelemään, kuinka yhdessä koirassa voi olla kaksi niin täysin vastakkaista puolta. Kotona ollessani Kiki on pääsääntöisesti rauhallinen ja hillitty, mitä nyt välillä leikkii ja riehuu Lilan kanssa. Kun taas suljen ulko-oven takanani, niin meno yltyy ihan toisiin mittoihin. Kiki on pikkutuholainen! Tölkkiparsakin on tullut tutuksi, sillä sisuksiin on uponnut mm. sähkö/antennijohtoa, kovaa muovia sekä hurjat määrät puuta ovenkarmeista, pöydänkulmista ja tuolinjaloista. Mausteeksi on napattu silloin tällöin kangasta, superlonia, vanua, 2,5m nahkahihnaa, saapasrasvaa jne. Ikkunoista on revitty verhot alas ja saipa kyytiä myös rullaverho. Nahkahihna ja saapasrasva päätyivät sisuksiin, kun neiti kiskaisi betoniseinään propatun kenkäkaapin irti ja pääsi siten käsiksi sen sisältöön. Näiden ei niin toivottujen harrastusten lisäksi on kyllä ihan suunniteltuakin toimintaa.

Kikin kanssa on käyty muutaman kerran näyttelyissä ihan kohtalaisin tuloksin ja niissä meidät nähdään varmasti jatkossakin. Viime kesänä vieheharjoittelussa päästiin jo ihan hyvälle tolalle ja voi kuinka Kiki nauttiikaan juoksemisesta! Nyt tavoitteena onkin saada ensi keväänä hommattua ratakirjat ja kesän mittaan startata muutaman kerran. 

 

Juoksukuvat Heidi Koivula http://moidilandia.kuvat.fi/kuvat/

Vieraisiin ihmisiin Kiki suhtautuu todella avoimesti ja täysin varauksetta. Halu rakastaa on kova. Jos rakastamisen kohde ei ole varovainen, niin kasvopesun lisäksi voi saada kitarisojen puhdistuksen kielellä kaupan päälle. Kiki vaan on niin <3 !