Kevät keikkuen tulevi... vai olikohan se jo kesä

Puolet päivästä vierähti mukavasti taloyhtiön pihatalkoissa. Kiitos toissapäiväisen sateen, pystyin osallistumaan kukkapenkkien kuopsutteluun, vaikkakin tuhdisti antihistamiinilla kyllästettynä. 

Kevään viimeiset tulppaanit

Kyllä nuo koivut saisivat jo lopettaa kukkimisen, niin elämä helpottuisi kummasti. Tosin se tietää sitä, että huushollin lattiasta kattoon siivous on edessä. Pesukoneeseen joutavat niin petivaatteet, verhot, kuin sohvan- ja tyynynpäälliset. Matot pitää kantaa pihalle, myös tuo tonnin painoinen karvalankanukkamattohässäkkä. Olisikohan syytä pyyhkäistä kostealla myös seinät lattioiden lisäksi. Tosin suursiivous desinfioivilla aineilla on joka tapauksessa tiedossa, kunhan nuo karvaiset kaverit toipuvat kennelyskästään. Suomeksi sanottuna, meillä yskitään, köhitään ja räitään yhä. Tosin Lila osoittaa jo toipumisen merkkejä, sillä lelulaatikon sisältö on alkanut jälleen kiinnostaa. Tuleekin olemaan tuskaiset ajat edessä, kun rasitusta on kuitenkin vältettävä jokin tovi oireiden loppumisen jälkeen. Joutuu omatkin aivot jumppaamaan, kun yrittää keksiä rauhallista "päätyötä" tuolle juniorille. Kiitollisena siis vastaanotan hyviä vinkkejä rauhallisesta sisällä tekemisestä aktiiviselle koiralle.

Tuntuu jotenkin oudolta odotella kesää ja kärpäsiä, kun tiedossa ei ole näyttelymatkoja ympäri Suomen. Lilan turkki on vielä sen verran vaiheessa, että kehiin palaaminen taitaa siirtyä syksyyn. En kyllä vannomaan mene, ettäkö se tapahtuisi silloinkaan. Ties vaikka saisin taas hetkellisen mielenhäiriön ja leikkaisin koko turkin pois. No mutta onpahan nyt  ainakin aikaa kulkea kamera kaulassa kuvaamassa luontoa. Se tarjoaa nyt parastaan, jos vain muistat pitää silmäsi auki. Niin ja sen kameran mukana, ettei tarvitse tyytyä kännykällä kuvaamiseen, kuten tänään.