Parin viikon lomareissu suuntautui jälleen kerran pohjoiseen, synnyinseudulle. Paras ystäväni Minna ja minä ahtauduimme täyteen pakattuun autoon lauantaina ja suuntasimme kohti Kempelettä. Näyttää muodostuneen jo perinteeksi sekin, että lomailu aloitetaan näyttelyllä. Sunnuntaina jo aamuvarhain lähdimme kohti Kemiä. Lilan lisäksi mukaan otimme Minnan valkoisen käppänän Maisan, joka lähti ihmettelemään aikuisten koirien menoa isossa maailmassa. Lilan edellisestä esiintymisestä on kulunut melkein vuosi ja vaikka turkki ei talvellisen "keritsemisen" jäljiltä vielä ihan valmis olekaan, niin ajattelin, että lähdetään nyt kokeilemaan sitä viimeistä sertiä.
Leijonat olivat kehässä heti ensimmäisenä rotuna. Kehään oli ilmoitettu 1 uros ja 6 narttua, joista yhtä ei esitetty. Pikkuisen jännitti, mahtaisiko Lila pysyä nahoissaan, kun edellisestä kerrasta oli jo niin kauan. Tuomarina leijonilla oli Ruotsalainen Kurt Nilsson. Ennen avoimen luokan narttuja tuomari oli jakanut vain yhden SA:n ja kun kehään astelimme, minua jännitti jo melkoisesti. Tauko ei siis ainakaan minulle ollut tehnyt hyvää. Lila kuitenkin esiintyi upeasti, ravaten kauniisti ja seisten pääasiallisesti vapaana. Jopa pöydällä oltiin nätisti ilman, että tuomari olisi saanut uutta aamupesua, Lilan bravuuria.
 |
| Saludo's Chic Isadora "Lila" |
Lila voitti luokkansa ja sai ainoana SA:n. PN kehässä hävisimme nuorten luokan nartulle, tuomarin toivoessa Lilalle hieman vahvempaa alaleukaa. Tuloksena siis AVO ERI1, SA, PN2, VA-SERT ja VA-CACIB. Vielä muutamat tarpeelliset ostokset koirille ja kotimatkalle. Illalla oli vielä ihan pakko ottaa se edustuskuva Lilasta ja siinä sivussa kuvattavaksi joutui myös Maisa.
 |
| Saludo's Chic Isadora "Lila" |
 |
| Jettyspoof's Oh So Sweet "Maisa" |
Yksi ehdoton pohjoiseen suuntautuvan kesäloman kohteista on Hailuoto ja sen ihanat hiekkarannat. Tänä vuonna ehdimme tehdä Sumpun koirarannalle parikin eri reissua, joista toiselle saimme mukaan myös Tuulan, jolla on Maisan ihana veli "TT". Voi sitä penskojen riemua, kun revittelivät pitkin rantoja nauttien vilvoittavasta merestä ja kunnon hiekkakylvyistä. Onneksi kamerakin tuli otettua mukaan ja sain muutaman mukavan otoksen riehuvasta laumastamme.
 |
| "Lila" |
 |
| "Maisa" ja "TT" |
 |
| "Lila" |
Eläkeläiset, eli Arvo, Elle ja Ada ottivat satunnaisia hepuleita lukuun ottamatta rauhallisemmin ja keskittyivät emäntiensä kanssa lähinnä auringon palvontaan. Mikäpä se on lämpöisellä hiekalla kölliessä, kun pieni merituulen vire vilvoittaa mukavasti. Näillä rannoilla on vuosien saatossa tullut kuvattua useita itselleni ikimuistoisia otoksia ja talven pimeinä kuukausina niihin on ihana palata. Auringon säteet voi lähes tuntea iholla ja meren suolaisen tuoksun nenässään.
 |
| "Ada" ja "Elle" |
Eihän se loma pelkkää loikoilua ole, vaan "työleiri" mökillä Puolangalla, paarmojen ja mäkäräisten ruokana kuului myös ohjelmaan. Oli ikkunankarmia, ovea ja seinää, jotka kaipasivat maalia pintaansa, sekä muutama pieni halkokasa, jotka piti pilkkoa ja asetella kauniisti kuivumaan. Tokihan maalintahrimat ja paukamille purrut työläiset ehtivät myös nauttia olostaan syöden, juoden, kalastaen ja saunoen. Koirat saivat juosta vapaana metsässä ja Maisa teurastikin useamman kävyn, oksan ja kaarnan palasen muiden tyytyessä muihin, varsinkin porojen jättämiin "aarteisiin". Kun vieressä on järvi, niin ei kovin kummoista mielikuvitusta tarvitse arvatakseen mistä Lilan, "The Uimamaisterin" löytää. Siellähän se pulikoi ja välillä mökin oven avatessa sai perään huutaa, ettei tiedossa olisi ollut jälleen kerran turkin kuivausta.
 |
| Uimamaisteri |
Kelit suosivat lomalaisia, koirien nauttiessa silmin nähden olostaan aivan yhtä paljon kuin emäntänsä. Sielu lepäsi ja kroppa rentoutui viimeistään saunan lauteilla auringonlaskua ikkunasta ihaillessa. Kiitos Minna matkaseurasta, ensi kesänä uudestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti